Jäätä pitkin Päijänteellä

Matkailuyrittäjä Ari Yrjölä kertoo mielenkiintoisesta vakioasiakkaastaan. Kun Päijänne on saanut jääpeitteen, hän lentää Suomeen Arabian niemimaan hiekkadyynien keskeltä ja vuokraa moottorikelkan. Sillä hän ajelee pitkin jäisiä järvenselkiä ja nauttii omasta hetkestään, yksin ja järviluonnon keskellä. Tämä toistuu joka talvi.

Suomen toiseksi suurin järvi Päijänne tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luontomatkailuun. Päijänteellä voi harrastaa vapaa-ajan kalastusta, retkeilyä kansallispuiston jääkautisiin harjumaisemiin ja talvisin kelkkasafareja.

Pulkkilanharju. Päijänteen kansallispuisto ja eteläinen Päijänne ovat viimeisen jääkauden muokkaamaa järvimaisemaa.

Kalastusta juomavedessä

Eteläinen Päijänne on Suomen suurin kaivo. Miljoona ihmistä saa juomavetensä 120 kilometrin pituista Päijänne-tunnelia pitkin, joka on maailman pisin yhtenäinen kalliotunneli. Vedenottamo sijaitsee lähellä Päijänteen kansallispuistoa Asikkalanselällä 25 metrin syvyydessä.

”Kaksi viikkoa siitä, kun täällä on saunottu, sama vesi saavuttaa Helsingin, jossa se siivilöidään juomavedeksi”, hymähtää Ari Yrjölä, joka on Päijänteen rannalla sijaitsevan Lehmonkärjen huvilakylän omistaja.

Veden laatu on lähellä luonnontilaista. Päijänteen vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda suoraan järvestä. Koska vesi on näin erinomaista, ei ihme, että Päijänne on ollut vapaa-ajan kalastajien suosiossa. Päijänteellä on lähes satatuhatta vapaa-ajan kalastajaa.

Vapaa-ajan kalastus on synnyttänyt myös merkittävää yritystoimintaa. Etelä-Päijänteeltä ovat maailmaa valloittaneet sellaiset uistinten kehittäjät ja valmistajat kuten Lauri Rapala sekä Hannu ja Kalevi Kangas. Rapala on on yksi maailman suurimpia kalastustarvikkeiden valmistajia. Kankaan veljesten Nils Master- ja Bete- vieheet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Uistinten kehittely jatkuu Päijänteen rannoilla edelleenkin.

Harjusaari Kelvenne on luoteeseen vetäytyneiden jäätikkövirtojen kasaamaa soraa.

Kestävän kehityksen matkailua

Vuodesta 1995 Lehmonkärjessä on alettu hyödyntää huviloiden lämmityksessä vain uusiutuvia luonnonvaroja. Mökit toimivat maalämpökaivoilla, ilmalämpöpumpuilla ja hakelämmityksellä. Järvestä saadaan järvilämpöä. Huvilakylässä on myös aurinkokeräimiä. Myös kaikessa retkeilytoiminnassa pyritään säästämään luontoa.

“Päijänteelle tullaan erityisesti kalastamaan. Täällä vetouistellaan ja järjestetään kalastuskilpailuja. Luontaisesti Päijänteesta saadaan järvitaimenta”, kertoo Yrjölä.

Lehmonkärki on ollut ulkomaalaisten turistien suosiossa. Se sijaitsee lähellä Päijänteen kansallispuistoa ja on erinomainen tukikohta kalastamiseen. Lehmonkärki järjestää kalastusretkiä ja hankkii tarvittavat kalastusluvat.

”Kalastusreissuilla otamme mukaan vain sen verran kalaa, mitä syödään. Joskus pakastamme kalat ulkomaalaisille asiakkaille, jotka vievät ne mukanaan.”

Kalastusreissuja järjestetään myös talvisin. Moottorikelkkoihin otetaan mukaan jääkalastusvälineet. Kelkoilla ajetaan keskelle järveä, porataan reikä ja aletaan pilkkiä.

Lehmonkärki tarjoaa erilaisia saunoja ja saunahoitoja.

Kelkkailua järven jäällä

Päijänteen kansallispuisto ja eteläinen Päijänne ovat viimeisen jääkauden muokkaamaa järvimaisemaa. Alueen tyypillisiä piirteitä ovat pitkät harjumuodostelmat, jotka kulkevat vyöhykkeittäin metsien ja järvien poikki. Kansallispuiston Kelvenne on yksi Suomen suurimmista harjusaarista. Kelvenne ja sen lähellä oleva Päijänteen poikki kulkeva Pulkkilanharju syntyivät viimeisen jääkauden aikana. Saari ja harju ovat luoteeseen vetäytyneiden jäätikkövirtojen kasaamaa soraa. Harjut vaikuttavat selkeästi sääolosuhteisiin. Harjujen pohjoispuolella on kylmempää kuin etelässä, joten talvi tulee nopeammin.

”Paikallisia lumikuuroja tiivistyy täällä usein järvestä, jolloin rannoilla sataa runsaasti lunta.”

Ari Yrjölä on halunnut kehittää erityisesti talvimatkailua.

”Talvi on eksoottisempaa ulkomaalaisille turisteille kuin kesä. Tutustuminen isoon vesistöalueeseen talvella on hieno kokemus. Joskus vien safariryhmän kelkoilla paikoille, jossa jää ritisee. Vaikka alla olisi puoli metriä jäätä, jopa 2 millin painuminen tuntuu jaloissa. Pelkästään järven jäällä käveleminen voi olla monelle unohtumaton kokemus.”

Kelkkailureitit ovat tarkasti laadittuja. Päijänteen jäillä on paljon railoja ja virtauksia. Pitää siis tietää, missä kohdassa saaren kiertää.

”Ajamme aina ensin itse reitin, ennen kuin kuljemme sen asiakkaan kanssa.”

Lehmonkärki järjestää myös pitkiä, jopa 200 kilometrin pituisia kelkkailusafareja. Kelkkailu Päijänteen jäätyneillä järvenselillä on monelle kaupunkilaiselle ainutlaatuinen kokemus. Maisemat ovat avarat ja horisontti on kaukana. Vastaan ei tule ketään. Ja kun kelkat sammutetaan, kaikkialla ympäröi talvisen järviluonnon hiljaisuus.

”Täällä pystyy ajamaan järvenselällä ilman, että näkyy vastarantaa. Päijänteen jäällä tulee usein lumipyrykuuroja. Kun on hieno auringonpaiste, jäämme usein odottamaan lumipyryn tuloa.”

Moottorikelkkailu on Ari Yrjölän intohimo.

”Olen aina tykännyt kelkkailusta. Olen ajanut moottorikelkkaa elämässäni saman verran kuin autoa. Koska Päijänne on niin suuri, kelkkailu on hyvä tapa näyttää matkailijoille erilaisia kohteita järvellä.”

Päijänteen ohella kelkkasafareja tehdään läheisiin metsiin.

”Liikumme usein hirvimetsämailla. Joskus asiakkaat pääsevät näkemään kun hirvet juoksevat rannalla. Sitten ajamme metsästäjien laavulle keittämään kahvit. Tutustumme aitoon suomalaiseen metsästyskulttuuriin.”

Lehmonkärjen moottorikelkkasafarit aloitetaan tammikuussa. Lähtökohtana on, että safareilla ei ajeta lujaa vaan nautitaan rauhassa järvi- ja harjumaisemasta.

”Kun menemme tutustumaan Päijänteen kansallispuistoon, jätämme kelkat järven jäälle ja kävelemme puiston nuotiopaikalle.”

Kun kelkan kyydissä istuu, huomaa, että moottorikelkkailu ei olekaan niin äänekästä touhua kuin luulisi. Lehmonkärki käyttää samoja kelkkamalleja, jotka on hyväksytty Yellowstonen kansallispuistossa. Yellowstonessa ovat maailman tiukimmat ympäristönormit.

“Veneen perämoottorissa on kovempi ääni kuin moottorikelkassa. Lumi lisäksi vaimentaa melua. Suurin melu tulee kun sukset läpsyttävät jäätä”, Yrjölä kehuu ja kertoo, että aikoo tulevaisuudessa hankkia sähkökelkkoja.

“Järjestämme vain opastettuja retkiä ja liikumme ainoastaan siellä, missä on sallittua liikkua. Kuljemme metsäautoteitä pitkin ja suunniteltuja kelkkailureittejä pitkin. Tämä on ainoa tapa mennä maastoon jättämättä jälkiä”,  Yrjölä sanoo ja huomauttaa, että myös tavallisella kävelyllä voi sotkea paikkoja.

Kelkkailu suunnitelluilla reiteillä tarjoaa ympäristöystävällisen tavan liikkua myös sellaisissa paikoissa, jotka ovat kaukana ja jonne liikuntarajoitteiset eivät pääse.

Ari Turunen, 19.2.2018, Uptopoint

Päijänne

Päijänne on Kymijoen vesistön suurin järvi ja on tunnettu puhtaudestaan. Helsingin talousalue saa järvestä vetensä maailman pisimpiin kuuluvaa tunnelia pitkin. Vesijärven rannalta Lahdesta Pielavedellä sijaitsevaan Kymijoen vesistön pohjoiseen satamaan Laukkalaan on 400 kilometriä.

Lehmonkärki
www.lehmonkarki.fi

Vertti Kiven ja Samulli Hintikan suunnittelema huvila muuntautuu toiveiden mukaan.

”Täällä pystyy ajamaan järvenselällä ilman, että näkyy vastarantaa. Päijänteen jäällä tulee usein lumipyrykuuroja. Kun on hieno auringonpaiste, jäämme usein odottamaan lumipyryn tuloa.”

Lehmonkärjessä voidaan laskea asiakkaan hiilijalanjälki. Huviloissa jalanjälki on 0,5 kg CO2e vuorokautta kohden.
Lehmonkärjessä voidaan kokeilla Järvipelastusseuran asiantuntijoiden avustuksella, miten päästä pelastuslautalle kelluntapuvuissa ilman ohjeita. Ei ole helppoa.

Päijänteen kansallispuisto

Järvi-Suomen harjut muodostavat ainutlaatuisia saarten ja niemien maisemakokonaisuuksia. Yksi tällainen on jääkauden muokkaama Pulkkilanharju ja sen pohjoispuolella oleva yksi Suomen suurimpia harjusaaria, Kelvenne. Molemmat sijaitsevat 14 neliökilometrin laajuisessa Päijänteen kansallispuistossa eteläisellä Päijänteellä. Puistoon kuuluu reilu 50 harjusaarta ja luotoa. Harjuisilla saarilla on hiekkarantoja ja suojaisia luonnonsatamia veneilijöille. Kelventeen läpi kulkee 9 km pituinen harju. Harjua pitkin menee luontopolku. Kansallispuistossa on 17 tulentekopaikkaa.

http://www.luontoon.fi/paijanne